Järviseudun varaosa-uistelu treeni + kisa 21.5.2016

Suuntasimme Alajärvelle perjantaina, eli kisaa edeltävänä päivänä testailemaan kelkkahommia. Laskeskelimme että kisapäivänä kun keli tulisi olemaan lähes rasvatyyni voisi matalasta säippäily olla riskialtista. Analysoidessani vanhoja tuloksia muistelin, että vuonna 2010 keli oli ollut lähes samankaltainen kuin nyt Pekka Pouta oli povannut lauantaiksi ja kuinka ollakaan kisan voito oli tuolloin(kin) säipitty lokkilahdelta mutta sommat mötköhauet olivat kuitenkin tulleet silloin pääasiassa selältä. Järviseudun varaosa-uistelussa on yli 5kg hauen kerroin kaksi, eli noilla vauraammilla kaloilla tulisi olemaan taas kisassa älyttömän paljon merkitystä. Treenipäivän sää oli lähes identtinen kisapäivän ennustuksien kanssa, eli jos kalaa löytyisi treeneissä niin kaiken järjen mukaan olisi todennänöistä että kala pysyisi samoilla täpeillä. Loirimme kisa-ajan ( klo 10 – 16 ) pitkin ja poikin Alajärveä läpi ja kun kalan keskipaino oli selkeästi parempaa kuin matalan treenissä niin päätimme lähteä kisaan kelkoilla. Päästyämme takaisin rantaan huomioimme, että rannassahan on veneitä kuin kisassa konsanaan ja toden totta, paikallinen kalastusseurahan oli järjestänyt jäsentenväliset uistelukisat iltapuhteeksi, mielessä kyllä pyöri että mitenkähän kisa tulisi vaikuttamaan treenipaineen lisäksi huomiseen syöntiin? 

Kelkkakeli?

Sillanpäät elementissään treenipäivänä

Kelkkavehkeillä kala oli rapeampaa

Motonet Pohjanmaa cup strarttasi ties monennenko kerran Alajärven Alajärvestä ja aamusella kisakeskuksessa harhaillessani oli monen luunkovan kisailijan naamavärkistä aistittavissa jännittynyt tunnelma. Kävin haastattelemassa SM-joukkuetovereitani Harjua ja Sillanpäätä ennen kisaa ja kumpikin venekunta oli suhteellisen luottavaisin mielin matkassa, Harjun äireen poika kuitenkin kuiskutteli että kalojen koko treeneissä ei oikein ollut kohdallaan aikaisempiin vuosiin verrattuna ja Sillanpäillä olisi käynyt vain neljä mittahaukea veneessä eilisessä treenissä :-) Olen kuitenkin tottunut jo vuosien varrella että ihan kaikkea ei pidä uskoa mitä treeneistä puhutaan ja pieni psykologinen peli on aina käynnissä cupin kisoissa tuttujenkin venekuntien välillä. Mutta sitten kisaan. Kisan lähtöalueelta starttasi kohti väljempiä vesiä 60 venekuntaa ja laskeskelin että tällä kertaa säippäveneitä ei montaakaan näkynyt. Pyyhkäisimme etunenässä alueelle, mistä eilisessä treenissä olimme löytäneet mielestämme eniten kalaa ja eikun kelkat levälleen ja homma käyntiin. Ensimmäinen tunti oli yllättävän hiljainen ja eipähän muissakaan veneissä juurikaan haavi näkynyt heiluvan. Reilun tunnin päästä tuuli pikkuisen navakoitui ja satuimme olemaan alueella, mistä eilen napsahti päivän komein mölli kyytiin ja lähes samasta täpistä taas viuhahti ja vapa jäi asentoon. Kala oli tosi virkeä ja hetken päästä haavissa sätkytteli nippa nappa kerroinkala. Kalavaa´an näyttö hyppi 4.9kg – 5.1kg välillä joten jännäksi meni. Saman puuskan aikana saimme kyytiin myös mittakuhan ja reilun nelosen hauen ja tuulen tyynnyttyä syönti loppui. Kiersimme loppu kisan ajan eilisiä täppejä sitkeästi läpi ja lopulta igloossamme sätkytteli 9 mitan täyttävää haukea ja yksi kuha. Toveri Korpela Jalasjärveltä soitteli kisan loppupuolella ja kertoi tyytyväisenä että matalassa on ollut käynnissä koko kisan ajan jatkunut ilotulitus ja hirmuisia haukia oli noussut matalan miesten veneisiin, siihen loppui ”puskajunkkarien” kelkkailuhehkutus. lähes samaan hengenvetoon Teron kaveri ilmoitti että Lahna oli aamulla aloittanut kudun eräällä kisajärveä lähellä olevalla järvellä, eli ynnättiin yksi + yksi on kaksi ja saman tempun oli lahna tehnyt täälläkin ja siksi hauki oli siirtynyt yön aikana rantapuskiin tankkaamaan. Tuskaamme lisäsi vielä ”kerroinkalamme” virallinen paino 4.970kg, punnitusmiehen paskaisen naurun säestämänä keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja jätimme areenan muiden käyttöön:-) Oletimme että reilun 22000 pisteen tuloksemme riittäisi noin puolen välin paikkeille, mutta tuloksia tänään sunnuntaina katsellessa sijoituksemme olikin kymmenes, eli saimme kerättyä kuitenkin jonkinlaiset aloituspisteet kokonaiscuppia ajatellen ja taisimme olla toiseksi paras kelkkavenekunta. Ei voi muuta kun todeta näin lopuksi, että olisi pitänyt taas uskoa ”vanhaa kansaa”; kun tuomi kukkii niin silloin lahna kudulle tukkii:-) Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Tulokset: www.pohjanmaacup.fi

-Kippari 

Kutumiehien namupala

Joukkuetoveri Harju

Hautasen kalusto

Suomenmestarien vene saanut komean takin ylleen

Teron "namupala"

Lähdön tunnelmia

Startti on tapahtunut

Tuurin kuha

Treeni no:1 Alajärvi 15.5.2016

Suuntasimme eilen sadetta pitämään sumuiselle Alajärvelle tarkoituksenamme säippiä järvi läpi mahdollisimman tarkasti läpi tulevaa Motonet Pohjanmaa cupin aloituskisaa silmällä pitäen. Alajärvi ei ole ollut meille koskaan helppo kohde ja koska hermomme eivät ole koskaan kestäneet ruumentaa erästä nimeltä mainitsematonta lokkia täynnä oleva lahtea pitkin poikin parinkymmenen muun veneen kanssa, kunnon sijoituksesta ei ole saanut kuin nähdä unta-) Toki vuonna 2013 meille tarjottiin jopa kisan voittoa, mutta siiman päässä oleva veturi, suoranainen Pendolino ei sitten sopinut meidän perhoshaaviin ja veturi jatkoi samaa vauhtia Kauhavan juna-aseman suuntaan. Sitten tähän päivään, lähdimme kiertämään järveä pitkin rantoja ja kelihän ei juuri parempi voinut olla jos hauen säippäkalastuksesta puhutaan. Loirimme pitkin ja poikin tuttuja ja vähemmän tuttuja paikkoja läpi ja muutamia mittahaukiakin veneessämme ja veneen vieressä päivän aikana pyörähti. Itä-Suomen reissun vaikutteet vielä vahvasti mielessä ollen ei voi kun todeta että suattoo sitä haakee tulla kisassa hurjasti tai sitten suattoo olla tulemattakii:-) Perjantain treeniä odotellessa, näihin kuviin ja tunnelmiin: 

-Kippari

Sateita odotellessa, valitsimme Teron veneen:-)

Haukikeli

Risto ja Allu, sävy sävyyn:-)

Uskokaa tai älkää, kippari + mittakala

Yksi cupin legendaarisimmista paikoista:-)

Näläntöjärvi- uistelu 7.5.2016

Vedenjakaja cupin avauskisan lähtöpaikalla oli tiivis tunnelma kun 63 toinen toistaan kovempaa venekuntaa valmistautui ”hektiseen” viiden tunnin mittelöön. Kipparikokouksessa hauen alamittaa nostettiin kuuteenkymmeneen senttiin ja vapamäärää pudotettiin kuuteen, joten tulostaso tulisi olemaan huomattavasti alhaisempi kuin viime vuoden pottikisassa. Kilpailun olosuhteen tulisivat olemaan samankaltaiset kuin perjantain treenipäivänä, eli kelistä oli Juha Föhrin ennustuksien mukaan tulossa samankaltainen mitä tavallisesti on Havaijilla tai oo Las Palmasissa tähän vuodenaikaan. Säippäilyhommiin edellä mainitun kaltainen seisovan helteinen keli ei oikein ole sopivin, joten päätimme lähteä kelkkomaan säippäilytaktiikalla kelkat nipussa pyörien kuin se kuuluisa puolukka siellä, missä lie:-) Ennen kilpailun alkua kävin kättelemässä ”lajitoverin”, eli sinttivintturi Tervon ja juttuahan riitti kovasti, kyllä koira koiran tuntee tavataan sanoa:-) 

Buster kisakunnossa

Tiivis tunnelma

Itse kisan aloitimme täpistä, jossa treenien perusteella oli suhteellisen hyvin haukea, mutta kalat olivat olleet suhteellisen nippa nappoja, eli noin 60cm – 65cm kokoluokkaa. Heti alkuun saimme muutaman mitan, mutta jostain syystä hermo petti ja lähdimme kohti kakkostäppiä, jossa kalojen keskikoko oli ollut luokkaa 2.5kg – 3kg. Kakkostäppi osoittautui täydeksi fiaskoksi ja noin puolen tunnin harhailun jälkeen päätimme palata ykköspisteeseen ja pisteessä pyörimmekin koko loppu kilpailun ajan. Saimme tasaiseen tahtiin alueelta kaloja ja taktiikkamme muihin alueella pyöriviin venekuntiin nähden oli erilainen, eli pystyimme suojaamaan ”raippataktiikalla”paikkojamme hyvin. Tervon venekunta pyöri samoilla alueilla kuin me ( todistusaineistoa Sinttivinttureiden blogissa ), mutta heillä taktiikkana oli taas pyytää sitä vauraampaa kalaa kun me keskityimme pyytämään pienempää kun emme onnistuneet treeneissä ymmärtämään isompien jänkhäkoirien sielunmaisemaa. Saimme viidessä tunnissa iglooseen täytettä 25 hauen ja yhden ahvenen verran. Punnitusjonossa lähes jokaisella venekunnalla oli hirmuisia lötköhaukia, mutta luulisin että meidän venekunnalla oli kappalemäärältään isoin haukipussi. Kilpailun voittoon uisteli Sinttivinttureiden porukka reilun 60000 tuhannen pisteen turvin, onnittelut vielä meidänkin poppoon puolesta. Meikäläisten tulos oli noin 45000 ja sijoituksemme oli kuudes ja ensimmäinen OPM- leima passiin. Olimme erittäin tyytyväisiä sijoitukseemme ja suoritukseemme, koska kilpailussa jäi taakse monen monta erittäin kovan luokan vavanvääntäjää.

Suomalainen jonottaa aina

Jäistä suoraan pönötyskuvaan, hauki 9.950kg

NO 1: Sinttivintturit

Kilpailun tulokset löytyvät täältä: www.vedenjakajacup.com

-Huhtala, kippari

Treeni, Näläntöjärvi 6.5.2016

Suihkautimme eilen illalla kokan kohti Kiuruvettä ja lyhyiden yöunien jälkeen suunnistimme Näläntöjärven venesatamaan. Jos nyt totta puhutaan, niin yöunet taisivat olla kaikkein lyhyimmät Allulla, joka luultavasti on menetetty mies Tinderiin liittymisen seurauksena:-) Tarkoituksenamme oli treenata järveä ensin kelkkavehkeillä ja sitten olisi pitkien vapojen vuoro. Näläntöjärvi on keskisyvyydeltään 0.71cm, eli juurikin sopiva meille puskien junkkareille. Järvessä on viime vuotisten tulosten perusteella järkyttävän hyvä haukikanta ja kun järvestä oli huhujen mukaan lähtenyt jäät muutama päivä sitten, olimme toiveikkaana, että isot möllit olisivat vielä vielä puskissa, mikä olisi meille suuri etu. Aloitimme kelkkatouhut lähtöpaikan tuntumasta ja järvi oli täynnä erilaista roskaa kortelautoista – koivunrunkoihin ja olihan siellä roskan seassa yksi "lajitoverikin".

Sinttivintturit

Loirimme noin 6 tuntia roskien seassa ja veneessä kävi kyllä kaloja jonkin verran, mutta kalojen koko ei ollut hetikään huhupuheiden luokkaa. Seuraavaksi lähdimme puskiin ja meno sielläkään ei ollut sen kummempaa, joten huomiseksi jää kovasti pohdittavaa mikä tulee olemaan päivän uistelumuoto.

Aamulla sekä illalla veneenlaskupaikalla oli samaan aikaan hauska veikko nimeltään Jouko Rytkönen, joka on kisatulosten perusteella kovan luokan kalamies. Kuulemma haakee suottoi tulla hyvin tai suottoi olla tulemattakii, mutta lähdön päihin Rytkönen totesi että jos poijilla on kahden aikoihin alle satanen haukea niin kannattee lähtee kotiin, suotamme peesata ”keisaria” huomenna:-)

-Kippari

Nälännön haakee (cr )

Tero ja +1kg ( cr )

Lähdön tunnelmia (r.i.p)

                 

Karvianjärvi, JUK mestaruus uistelu 30.4.2016

Suuntasimme vappuaattona kohti Karvianjärveä Jalasjärveläisten avoimeen mestaruus uisteluun ja tarkoituksenamme oli treenata kelkkavetoa matalassa Näläntöjärven kisaa silmällä pitäen. Karvianjärvi on venekunnallemme tuttu paikka ja erilaisten pikkukisojen voittoja on tullut Karvialta sekä allekirjoitaneen että myös Allun ja Teronkin meriittilistoille, tällä miehistökokoonpanolla emme ole aikaisemmin järvellä kisanneet. Kilpailussa piti tällä kertaa saada ahvenaa, haukea sekä kuhaa kutakin 5 kappaletta ja kertoimet olivat kuhalla ja ahvenella korkeammat kuin hauella. Jalasjärveläisten mukaan ahventa ja kuhaa ei viikolla ollut treeneissä kuulunut, joten lähdimme ainoastaan yrittämään möllihaukia järven ainoan syvänteen reunoilta niin kuin kaikki muutkin kisaan osallistuneet. Lähdimme valumaan kohti erästä piiloharjanteen reunaa, mistä aikoinaan on tullut isojakin haukia ja kohteeseen päästyämme laukuri napsahti langalla nätisti ja vapa luokille. Teron mukaan vavan päässä saattaa olla noin kolmosen kala, mutta itse arvelin kalan olevan isompi. Olin saanut Allulta talvella syntymäpäivälahjaksi ”upeasti” signeeratun karikon ja siihenhän se mölli nyt oli iskenyt.

Synttärivaappu toimii

Hymy herkässä, vielä

Tero hinaili kalaa kohti venettä ja Allun toimesta kala ”rutiinilla” kyytiin haavin ulkopuolelta roikkuen ja peli auki, hauki 8.4kg. Sitten hiljeni, seuraava mittakala kyytiin noin kahden tunnin päästä ja viimeisen tunnin aikana saimme vielä kaksi lisää. Emme siis saaneet seutukunnan ylivoimaisesti parhaalta haukijärveltä puntarille vietäväksi viittä mittahaukea, no onneksi ei moni muukaan:-) Kilpailun voitti ylivoimasesti Takalan Marko jonka 5 haukea painoivat reilu 23kg. Meidän neljä haukea painoivat reilu 13kg ja sijoitus kolmas. Tärkeintä oli kuitenkin se, että vehkeet tuntuivat toimivan talven jäljiltä ja suurimmat innot on nyt saatu poistettua

PUSKAJUNKKARIT TULOO

Tervetuloa seuraamaan Pohjanmaan puskajunkkarien kilpauistelublogia. Aikomuksenamme on kiertää vuonna 2016 ainakin Motonet Pohjanmaa cup läpi ja varmasti tulemme pistäytymään myös yksittäisissä kisoissa OPM-leimoja metsästämässä. Kiersimme viime vuonna Nokelaisen Teron, Hietakankaan Aleksanterin ja muutaman muun hurjan varamiehen kanssa Pohjanmaa cupin läpi ja sijoituimme cupissa kolmanneksi ja olimme sijoitukseen erittäin tyytyväisiä. Edellemme kiilasi Suomenmestari Sillanpää ja OPM-cupin kakkonen Harju, joten emme huonoille vetomiehille hävinneet. Kauden 2016 pääkilpailu tulee varmasti olemaan Korpilahden SM-kahinat ja kun pääsimme Sillanpään ja Harjun kanssa samaan joukkueeseen, tiedossa on mielenkiintoinen reissu näitten huippu-uistelijoiden porukassa. Tänä vuonna kelkkakisoihin saamme lisävahvistukseksi pitkäaikaisen metsä- ja kalakaverini Lahden Hannun, jonka ”Dooriksella” pääsemme nyt myös pikkuisen hurjenpiin keleihin kuin Fasterillani, vaikkakin yhdessä Lappajärven kisassa 2015 Teron ja Aleksanterin oksentelusta päätelleen kelissä on Fasterillakin menty:-) 

Aleksanteri ja Hannu likan kimpussa

Raippakisat kierrämme Teron sotaratsulla ja jos periä sattuu kauden aikana napsumaan niin allekirjoittaneen Fasteri odottaa juuri leiman saaneen traikun päällä iskuvalmiudessa, aikaisemmasta leimasta on muuten aikaa noin viisi vuotta, eli olen käytännössä elävä esimerkki siitä, että poliisin resursseja on kohdennetu ihan muualle kuin liikenteen valvontaan:-) Olen aikaisemmin kirjoittanut kilpauistelu- nimisessä blogissa, mutta viime vuonna kun blogin päivityksessä oli pienimuotoista viivettä ( jutut löytyvät uudesta blogista:-)) niin päätin että nyt päivityksiä tulee useammin kun Hannu Nokian entisenä inssinöörinä hoiti tiimillemme uuden blogialustan. Kisakautemme aloitimme Karvianjärven viiden kalan pikkukisasta vappuaattona, harjoittelimme matalakelkkomista Näläntöjärven kisaa silmällä pitäen. Juttu kisasta tulossa... OPM-leimojen metsästyksen siis aloitamme Vedenjakaja-cupin aloituskisasta, jossa viime vuonna oli hauki syönnillään:-) Raporttia niin treeneistä kuin itse kisastakin on siis odotettavissa lähipäivinä. Lopuksi sanottakoon, että puskajunkkarien blogiin saattaa ilmestyä lähitulevaisuudessa joitain mielenkiintoisiakin juttuja allekirjoittaneen juttujen lisäksi, mutta tästä lisää myöhemmin:-) 

Raippaveneessä Karvialla Tero ja Allu

Fasteri sakkolavetin päällä

Hannun tekemä heräteostos

Juttuja vuodelta 2015

Pohjanmaa cup, Evijärvi treeni + kilpailu

No joo, pitääpäs koittaa itsekin pikkuisen aktivoitua täällä yhteisessä blogissamme ja kertoa nykyisen venekuntamme edesottamuksista kisahommissa. Niin kun Eeron teksteistä on saanut ymmärtää niin päätimme laittaa niin sanotusti hopeat jakoon, liekö sitten niin että kun kaksi nerouden ja hulluuden rajamailla pyörivää säipän heiluttajaa pyörii riittävän kauan samassa kahden neliön tilassa niin näin siinä sitten käy :-)Mutta totuuden nimissä sanottakoon että kisakauden 2015 kuviot selkiintyivät vasta muutama päivä ennen Alajärven kisaa ja tällä oli kyllä vaikutusta venekuntamme suoritukseen varsinkin cupin aloituksessa ja sijoitus 24 kertoi kaiken tästä. Treeneissä kalaa löytyi ja kisassa hätäilimme treenipaikat vauhdikkaasti läpi ajaen ja muun muassa kilpailun voittaja korjasi tarkemmalla jauhamisella samoilta paikoilta haukea kyytiin rumasti.

Evijärvellä kävimme Teron ja ”Nestorin” kanssa kisaa edeltävänä maanantaina kopaisemassa pitkän treenipäivän ja jossain vaiheessa veneeseemme hyppäsi muutamaksi tunniksi myös Evijärven kisaan mukaan tuleva muutaman vuoden takainen perhokalastuksen SM kolmonen myyntimies Mynttinen, alias Markus Koskinen. Markus on päässyt vieroittautumaan vetouistelutouhuista kertomansa mukaan varsin hyvin, mutta sen verran paloa lajiin kuitenkin vieläkin löytyy että kaveri lupautui miehistöömme ainakin Evijärvelle kun ”Nestori” harjoittelee armeijassa pahviseen laatikkoon kakkaamista leiriolosuhteissa Evijärven kisa viikonlopun ajan, tuskin sitä paljon muuta ehtii oppimaankaan lyhyimmän eli puolen vuoden keikan aikana nyky-intissä:-)  Lähdimme siis kartoittamaan treeneissä Evijärveä vähän uudella ajatuksella eri paikoista kuin aikaisempina vuosina, koska tiesimme että Eerikäisen poika on aikaisemmat paikkamme Kutu-miesten kanssa läpi käyneet ja tällä pystyisimme välttämään samoille alueille ajautumisen kisassa. Pitkän treenipäivän aikana ainakin vahvistui ajatus siitä, että pieni kala syö ihan hulluna. Löysimme Kutu-miesten tapaan myös punaisen langan siitä että missä mitta hauki oli ja millä sitä saattoi saada. Ahven ei ollut aktiivinen ollenkaan, joten siihen emme kisassa aikoneet panostaa. Muutaman mitta-ahvenen toki saimme, mutta aikaisempina vuosina näitä reilun puolenkilon körmyniskoja oli noussut treeneissä veneeseen huomattavasti enemmän. Treeneistä jäi suhteellisen hyvä fiilis ja tällä syönnillä ja kelillä arvioimme että voittotulos tulisi olemaan hyvinkin korkea ja tämä osaltaan lisäsi paineita paikkojen pitävyyden suhteen kisaa varten. 

Pilssipumpun asennusta Koskisella ennen Alajärven kisaa

Päivän isoin hauki

Valmistautumista treeniin

Päivän isoin ahven

Sitten kisaan. Kuten viime vuosina olemme tottuneet ovat tuulet lisääntyneet jostain syystä hyvinkin paljon ja kisa-aamuna tuuli puhalsi täydellä höökillä ja tämä ei todellakaan ollut hyvä asia kala paikkojemme suhteen, koska kolme neljästä kisapaikastamme sijaitsi tuulisilla rannoilla. Kisakeskuksessa puhuri ei tuntunut kovalta, mutta sitten kun lähdimme järvelle totuus tuulen voimakkuudesta iski naulanterävinä vesipisaroina kasvoille. Saavuttuamme ykköspaikkaan huomasimme että rannat olivat täysin sekaisin ja tuuli yltyi niin hurjaksi ettei selän ylitys takaisin suojaan olisikaan mikään helppo juttu. Osa ykköspaikasta oli kuitenkin saarien suojassa joten aloitimme vetämisen kuudella vavalla kisan alettua. Hyvin pian selvisi, että myös suojaiset alueet olivat täysin tyhjiä kaloista ja onnistuimme saamaan vain yhden 60cm mitta hauen alueelta. Tuuli eikun vaan yltyi ja täytyy myöntää etten koskaan ole ollut kalassa noin hurjassa kelissä. Päätimme että lähdemme yrittämään vaahtopäistä Ahon selkää ja yritämme päästä ehjin nahoin suojaan, mutta sitten Tero täräytti potkurin kiveen ja vene ei enää noussut plaaniin ja sitten alkoi tulla vettä veneeseen tzunamin lailla ja moottorikin kävi aina puoleksi veden alla ja pelkäsin että taitaa tulla Oulunjärven katastrofin uusinta, mutta onneksi ei sentään. Edellä mainitusta viisastuneena vaadin aikaisemmin Teroa korjaamaan rikkinäisen pilssipumpun veneestä ja nyt tämä operaatio pelasti meidät kylvyltä, mutta kuten totesin Motonet Pohjanmaa cupin kisaraportissakin www.pohjanmaacup.fi/uutiset/Sillanpaat_hurjassa_iskussa_Evijarvella_11.html , että nyt ainakin tiedämme miltä tuntuu olla pesukoneessa linkouksen aikana kun sivuaallokossa suunnistimme hakemaan saaristosta suojaa pilssin huutaessa hard rock halleluuuujaata. Suojaan päästyämme pidimme hiljaisen hetken ja alettiin kalastaa uudestaan ja valuimme saarien suojassa tutummalle alueelle mistä tohdin jo vetää kaasu pohjassa kahden siiven voimin kohti kolmospaikkaa. Onnistuimme ennen siirtymää saamaan iglooseen kaksi mittahaukea lisää ja kun saavuimme erään nimeltä mainitsemattoman psykiatrin mökkilahdelle huomasimme että alue oli myös totaalisen mutavellin peitossa ja eikun samaa vauhtia viimeiseen oljenkorteen, eli paikkaan no: 4 joka oli pidempi linja selkeässä vedessä tuulen alla ja tässä vaiheessa kisa-aikaa oli jäljellä noin kaksi tuntia. Otimme myös hirmuisen riskin uistinvalikoiman suhteen paikassa ja se toden totta kannatti. Pyörimme alueella kisan loppuun ja vavat taipuivat tasaiseen tahtiin ja kongin soidessa igloossa majaili 10 varmaa mittahaukea ja hyvä lähes 800g ahven. Ajattelimme että tuo määrä riittäisi noin viidentoista sakkiin kisassa, mutta yllätykseksi sijoituksemme olikin kuudes 23020 pisteellä ja kokonaiscupissa nousimme jo kympin sakkiin ja ensimmäinen leima rätkähti OPM-passiin. Seuraavaksi cuppi jatkuu Lappajärvellä kesäkuun puolessa välissä ja siellä pääsemme vetämään vaihteeksi kelkoilla Teron ja Nestorin kanssa kolmestaan. 

-Huhtala

Pohjanmaa cup 3/8, Vimpeli, 13.6.

Lauantaina oli tiedossa Pohjanmaa cupin kolmas osakilpailu Vimpelissä, Lappajärvessä. Treenit jäivät vähän heikoiksi Teron sairasteluiden ja Allun kohta ohi olevan armeijan takia mutta Pasi kävi torstaina loirimassa kun sai loppujen lopuksi kaverin itselleen. Kilpailuun oli tarkoitus lähteä Pasin veneellä mutta Fasterin trailerin vasemman renkaan laakeri ei ollut samaa mieltä. Lehtimäellä venettä tankatessa ja eväitä ostaessa haistettiin nuhaisillakin nenillä palaneen käryä. Noh, ei muuta kun Ähtäristä hakemaan Teron vene ja kohti Katajalahtea.

Kilpailupaikalle saavuttiin vartti ennen siirtymän alkua. Saatiin vartissa rojut veneeseen ja vene laskettua ja taidettiin olla ensimmäisinä matkalla kohti kalapaikkoja! Siinä matkassa sitten kestikin kun ällä kiisi tihkusateessa kolmeakymppiä taas jälleen kerran Evijärven jälkeen korjatulla potkurilla Lappajärven selällä. Matka oli kuitenkin sen verran lyhyt että ehdittiin helposti pelipaikoille ja laittamaan uistimet kiinni ja ajolinjat katottua.

Kello löi 10 ja tihutuskin loppui ja pudotettiin takilat syvyyksiin ja lankut levälleen. Pasi otti kurssin kohdalleen ja ruvettiin Teron kanssa laskemaan vaappuja vetoon. Tarkoituksena oli kelkkoa Pasin viiden hauen treenipäivän parhaasta paikasta haukea kyytiin, kuhia ei lähdetty yrittämään, niitä tuli jos oli tullakseen. Ensimmäiseen tuntiin saatiin kolme mittahaukea ja käytettiin nelikolmonen kuha veneessä. Ihan hyvin alkoi kisa mielestämme. Laajensimme lenkkiä ja saatiin pari hauenmötkälettä lisää iglooseen. Sitten heitettiin pari tyhjää lenkkiä ja päätettiin taas laajentaa lenkkiä ja saman tien peräkanaa kaksi kolmosen haukee kyytiin. Ja palatessa samasta kohdasta päivän kahdeksas mitta kyytiin.

Kilpailun puolessa välissä Lappajärvellä puhaltanut heikohko tuuli tyyntyi ja aurinko rupesi pilkistelemään enemmän pilvien takaa. Meillä oli taas hiukan hiljaisempi vaihe. Komeita lähtöjä lähti langoilta ja takiloistakin pari mutta kun ei pysy niin ei. Päivän aikana oli kymmenkunta reilun mittakalan lähtöä mutta hetken kiinni oltuaan vapa suoristui ja kala jatkoi menojaan. Pienen hiljaisen vaiheen jälkeen takilavapa heilahti ja kohta oli veneessä nelosen hauki. Hetki tämän jälkeen kuuskymppinen hauki taivutti takilavapaa. Haukia tuli aina silloin tällöin veneeseen asti ja igloossa rupesi olemaan kolmekymppiä haukea.

Vierähti taas pieni tovi ilman tapahtumia ja lähdettiin hakemaan kisan loppuun uusia linjoja mutta hetken tyhjänvedon jälkeen päätettiin palata päivän ensimmäisille täpeille ja se kannatti. Tuuli oli taas voimistunut ja aktivoinut hauet syömään jo useaan kertaan päivän aikana vedetyllä spotilla. Viimeinen reilu tunti olikin täynnä tapahtumia. Koko toinen puoli sotkuun, toinen puoli osittain sekaisin, kutosen hauki, nelonen ja kolme muuta mittaa. Päätettiin rueta nostamaan vehkeitä ylös vartti ennen kilpailuajan loppua että ehdittäisiin varmasti puntariin kun ei tiennyt kuinka lujaa busterin saa kulkemaan. Romujen noston yhteydessä saatiin vielä kakkosen kala kyytiin uloimmasta vavasta.

Kaasu pohjaan seitsemän minuuttia ennen ajan loppua. Oltiin tyytyväisiä pottiimme ja uskoimme että viiden sakkiin olisi mahdollisuuksia. Rantaan päästiin hyvissä ajoin ja ei muuta kun puntarijonoon. Punnitukseen meillä oli vietävänä 20 haukea, joista yksi oli kerroinkala. Haukipotille kertyi painoa 52,510 kg ja kerroinkala painoi 6210g joten pisteitä tuli 58720. Haukien keskipaino oli siis 2600g. Alamittaisia kaloja saatiin tänään alle kymmenen, erittäin vähän tuohon määrään mittoja.

Tulokset seinälle ja sijoitus kolmas. Tähän sijoitukseen oltiin erittäin tyytyväisiä, hyvät pisteet cuppiin ja OPM-cupin leima. Veneitä kilpailussa oli 60. Kilpailun kaksi parasta venekuntaa olivat aivan omaa luokkaansa, nämä kaksi venekuntaa olivat ainoita jotka saivat kaivettua kunnolla kuhaa Lappajärvestä, voittajilla 11kg tasakokoista kuhaa ja parinkympin haukisäkki päälle, kakkosilla seiska haukea ja 14 kg kuhaa joista suurin painoi melkein viisi kiloa! Kärkiveneelle jäätiin 20000 pojoo, paljon on opittavaa.

Seuraava Pohjanmaa cupin kilpailu onkin Pasin johdettavana, joten kaikille tervetuloa 27.6. V Keskisen Kello uisteluun Toisvedelle! Palkinnot ovat tänäkin vuonna hyvät, esimerkiksi suurimmalle hauelle luvassa Buster Mini, voittajille kelloa ranteeseen, kakkosille luvassa sähkötakila.

V Keskisen kello uistelu, 27.6. Toisvesi, Pohjanmaa-cup

Tämän vuoden kellouisteluun reenattiin kolmena päivänä kerran itse lomailin ja Pasi ja Tero pitivät loppuviikon vapaata. Treeneissä pääsimme jonkinlaiseen käsitykseen mistä, miten, millä Toisvedestä mittahauen voisi saada. Treenipäivien aikana saimme viitisentoista haukea ja yhdet kuhat ja ahvenet.

Kilpailupäiväksi sääennusteet lupasivat milloin mitäkin keliä mutta lopulta päivän aikana ei piskon piskoa taivaalta tullut. Lähtöhetkellä aurinko paistoi melki kirkkaalta taivaalta ja tuulta ei juurikaan ollut. Aamu oli hyvin kiireinen vaikka ajoissa Liedenpohjassa olimmekin Teron kanssa, herra kilpailunjohtaja taisi nukkua hiukan tarkoitusta pitempään aamulla ;) Aamuksi jäi plaanarinarun vaihto, siimojen tarkistukset, pakkien selvittelyt kaiken muun normaalin homman lisäksi. No justiin kipparikokoukseksi saatiin kamat kuntoon ja eikun kuuntelemaam sääntöjä jos kilpailunjohtaja ei niitä itse muista :)

Kipparin jälkeen lähdettiin viimeisten joukossa järvelle tarkastelemaan mihin veneet suuntaavat ja tämän perusteella aloituspaikkamme valitsimme. Päätimme aloittaa kilpailun alueelta mistä saimme treenivedoilla kolme haukea ylös ja yhden kunnon tällin painoraippaan.

Kello löi 11:00:00 ja pudotimme kelkat melko tyyneen Toisveteen ja takilavehkeet pyytämään. Ei keritty puoliakaan kelkkavavoista laskea vetoon kun yksi oli perävedossa ja kohta toinen kaverina sotkemassa siimoja. Tästä hässäkästä ensimmäinen hauki iglooseen. Hetken päästä lähti kolme vapaa toiselta puolelta ja kaikki pallolle. No tästä sekasotkusta mittakuha kyytiin. Melkeinpä samanlaisena jatkui seuraava reilu tunti. Välillä kahdessa haavissa uistin solmussa, välillä vain toinen puoli vedossa, välillä takilassa roikkui mittahauki perässä. Valitettavasti tätä kesti vain puolitoista tuntia. Tähän puoleentoista tuntiin saatiin 6 haukee ja 1 kuha. Tämän jälkeen ei siimat enää pahemmin olleet sotkussa ja uistimet haaveissa solmussa.

Siirtymä paikkaan kaksi. Vehkeet vetoon ja kohta lähti kelkasta hyvä kisahauki. Tero keppiin kiinni ja kalaa kohti venettä. Oli jotenkin sivusta kiinni että aiheutti suurta vastusta ja kalaa sai tosissaan vängätä veneeseen. Kymmenen metrin päässä veneestä tämä noin 2,5kg hauki tuli pintaan molskimaan ja hetken molskittuaan vapa suoristui ja hauki jatkoi menojaan. Tämä aiheutti veneessä tunteenpurkauksia ja saatto joku sanoakkin että ei enää mittaa veneeseen nouse :D Olis tärkeitä kaloja tuommoset näissä vähäkalaisissa kilpailuissa. Mutta yritystä oli jatkettava ja uskottava omaan tekemiseen.

Siirtymä paikkaan kolme, tästä viikolla triplatärppi. Ei havaintoja mittahauista. Hetken reunaa uisteltuamme siirryttiin takaisin alotuspaikalle. Täällä vedettiin syvää, matalaa, pintaa, pohjaa, välivettä mutta kun vastustaa niin vastustaa. Viimenen tunti meni aivan hapuiluksi ja oli aika kerätä uistimet ylös ja suunnata puntariin.


Puntariin viemisinä oli siis kuusi haukea 12,865kg  ja yksi kuha 855g. Pisteitä 17 140 ja sijoitus 10/77 tasapistein kutumiesten kanssa.

Pohjanmaa cup 5/8, Lappajärvi uistelu, 11.7.

Pasi ja Tero kävivät torstaina loirimassa lappiksella ja haukia oli löytynyt melko hyvä määrä laajalta alueelta ja jopa ottivärit tuntuivat löytyneen. Mutta siis tiedossa oli kymmenen tuntia vetouistelua Lappajärvellä puolesta päivästä iltakymmeneen. Siirtymäajan alussa kello 11 aurinko paistoi ja pieni tuulenvire kävi pohjoisesta päin. Kellon lähestyessä kahtatoista rupesi sadepilvet lähestymään ja kilpailu päästiin aloittamaan vesisateessa. Sade lakkasi melko pian ja ensimmäiseen tuntiin saatiin kolme haukea.

Hetkeen ei vapoja taipuillut ja aallonkorkeus kasvoi koko ajan ja sai tosissaan tehdä töitä että pystyi seisomaan ilman tukea. Saatiin peräjälkeen pari haukea lisää mutta aallokko sai veneen miehistön lievästi huonovointiseksi ja välillä joutui istahtaa hetkeksi ja vetäistä raitista ilmaa. Kolmen tunnin jälkeen kyytissä oli kahdeksan haukea ja takilasta tullut kuha. Aallot ryskyttivät Fasteria ja aallot olivat kasvaneet sellaisiksi että rupesivat tulemaan tupaan. Ei ollut muuten lenkkarit viisas kenkävalinta tälle päivälle, sentään joku viisas oli ottanut saappaat jalkaan.

Heitimme alueella lenkkiä ja aina sillointällöin mittahauki taivutti vapaa. Toinen kuhakin saatiin takilasta ja näin ollen kyytissä oli 10 haukea ja 2 kuhaa. Seuraavat pari tuntia oli hiljaista ja päätimme lähteä vähän kauemmaksi kalaa antaneelta alueelta. Jokusen aikaa eteenpäin loirittuamme päätettiin palata takaisin kun ei alamittaisiakaan kaloja saatu. Puolessa välissä paluumatkaa kaksi haukea peräjälkeen kyytiin. Vedettiin tätä pistettä ja päivällä kalaa antaneen alueen väliä ja haukia tuli aina silloin tällöin. Vielä kello 21 jälkeenkin saatiin pari mittaa. Päätettiin rueta nostamaan vehkeitä puolen maissa koska luvassa oli kuoppainen siirtymä. Pääsi Fasterin runko hyvään testiin kun ryskytettiin aallokossa tulemaan kaasu pohjassa. Siirtymästä selvittiin ja aikaakin jäi melkein kymmenen minuuttia.

Igloosta löytyi 19 haukea ja 2 kuhaa. Hauet painoi 38,576kg ja kuhat 1,782kg. Pisteitä 47486.

Vaikkakin kohtuu hyvä haukipussi saatiinkin, niin ei sillä yhtään pärjätty. Puntarissa oli toinen toistaan suurempia kuhapusseja ja suurin kuhakassi painoi liki 24 kilogrammaa. Ja kappaleita tuossa pussissa ei kymmentä enempää ollut. Aikamoisia kuhanmöykäreitä. Kilpailun voitti siis täysin ylivoimaisesti Harjun venekunta! Oma kalasaaliimme riitti viimeiseen palkintosijaan eli kymppisijaan. Harjun venekunnalle jäätiin vaivaiset 98,666 pistettä. Kyllä täytyisi tuota kuhanvetoakin alkaa harjoittelemaan tosissaan jos meinaa pärjätä kisoissa missä kuhaa täytyy saada pärjätäkseen.

Pohjanmaa cup 6/8 Patana 2.8.2015

Tämän vuoden patanan kisa oli taas normaaliin aikaan ja normikisa, hyvä niin. Ennen kilpailua järveltä kuului taas huhuja kaameista kuhapoteista ja kymppihauista. Nämä huhut ja huonosti kalaa antanut raippatreeni melkein saivat kipparin pään pyörälle mutta raipoilla onneksi lähdettiin kisaan.

Luvassa oli siis kuusi tuntia matalavetoo mielenkiintoisella patanan tekojärvellä. Ensimmäiseen tuntiin saatiin kolme mittahaukea ja noin kolmosen kala kävi räpsäyttämässä takavitosta. Otettiin pieni paikanvaihto ja saatiin pari mittaa lisää. Hetken päästä kutosta taivutettiin ja räikeessä 18cm karikossa pärski erittäin hyvä kisakala. Kala saatiin veneen taakse mutta tästä ei sen enempää muutakuin kauhea huuto ja älämölö mikä kuulemma kuului toiselle puolelle järveäkin.

Tästä takaiskusta toivuttiin kuitenkin melko nopeasti ja paikattiin karkuutus kahdella ahvenella ja yhdellä hauella. Lähistöltä saatiin vielä kaksi haukea ja ahven ylös joten veneessä 8 haukea ja 3 ahventa.

Siirryttiin hiukan ja juuri kun vavat saatiin telineisiin niin Teron puhelin soi ja soittajana Eero. Aateltiin että nyt on ollu kala tiukassa kerran eerokin puhelimeen tarttuu. Ja näin asia oli, ei kutumiesten hurjat reenipaikatkaan olleet kalaa antaneet. Uisteltiin hetki tällä alueella mutta lähdettiin kun ei alamittojakaan näkynyt ja uistimet koko ajan paskassa.

Tehtiin siirtymä ja päätettiin uistella pieni reuna. Tästä saatiinkin kaks haukee ja nyt veneessä kymmenen haukee. Hetken taas piti hiljaista ja otettiin pieni siirtymä. Ei tämäkään poukama heti antanut mutta kohta eteen tuli kalliolohkare jota tero väisti ja näin koko toinen puoli puskaan. Mutta kiven takaa iskikin mittahauki ja mitta-ahven. Loppukisan aikana ei enää kaloja saatu joten puntariin lähdettiin yhdellätoista hauella ja neljällä ahvenella.

Puntarijonossa katselin että saatiin kaivettua kohtuu hyvä pussi. Hauille kertyi painoa 13810 ja ahvenille 870. Pisteitä 16420.  Näillä kaloilla kolmossija. Voitosta jäätiin puolentoista kilon verran, erot muutenkin todella pieniä näin nihkeäkalaisessa kisassa.

Pohjanmaa cup 8/8 Kuhalordi Lappajärvi 29.8.

Vuorossa oli siis cupin viimeinen osakilpailu, Lappajärvellä. Kilpailu kantaa siis nimeä kuhalordi ja kilpailun voittaa suurimmalla kuhapussilla. Kilpailukaloina vain kuha ja hauki, kuhalla 10 kerroin. Ihmettelen kyllä hiukan miksi kaikissa lappajärvessä järjestetyissä kilpailuissa kuhan kerroin on 5 tai 10 ja ahvenen kerroin on yksi tai sitten alamitta 30cm. Tämä aiheuttaa sen että hauilla ja ahvenilla pärjää mutta voittoon asti yltääkseen täytyy niitä kiskoa melkoinen säkki. Ja ei, en ihmettele tätä siksi että ei osata kuhaa vetää tai että vedetään mielellään raipoilla vaan että niinkin mahtavassa järvessä kuin lappajärvessä pystyisi voittamaan millä kalalajilla tahansa kun nyt voittaakseen tarvii kuhia ainakin jokusen kilon.

No mutta, itse kilpailuun. Treeni kilpailuun jäi vähän heikoksi kun Pasi joutui lähtemään yksin järvelle mutta sai jonkinlaisen treenin vedettyä. Treenisaaliina oli muutama hauki ja tasan nelifemma kuha. Huhujen mukaan kuhaa ei veneisiin noussut ja toisten huhujen mukaan nousi. Oletimme että hauet ja kuhat oleskelisivat samoilla alueilla ja reeneissä tullut kuha oli yksinäinen taistelija joten päätimme lähteä vetämään paikkaan mistä Pasi sai neljä kakkosen haukea peräkanaa. Ja kun katselimme ympärillemme siirtymän aikana uskoimme alueella olevan kuhaakin jonnin verran.

Ensimmäiseen tuntiin saatiin viisi haukea ja tasan 45cm kuha. Teimme pienen siirtymän ja pari haukea kyytiin. Haukien jälkeen Teron puolen takilassa kuulemma nytkytteli pikkukuha, no 47cm kuha siimasta kyytiin. Pyörimme alueella ja samasta pisteestä kuin edellinenkin kuha 58cm kuha kyytiin. Välillä saatiin kasvatettua haukipussiakin parilla hauella. Hetken hiljaiselon jälkeen mun puolen takila nytkytti, haaviin 46cm kuha. Pienensimme lenkkiä ja saimme kymmenennen hauen ja samasta pisteestä 49cm kuhan.

Tältä pisteeltä ei tullut enää muutamaan rinkiin mittakalaa joten päätimme siirtyä alotuspisteelle. No ei kaloja tästäkään enään. Siirtymä takaisin kuhia antaneelle paikalle. No ei tästäkään kaloja. Viimeiseksi tunniksi päätimme lähteä korkkaamattomille alueille ja heti kaksi haukea perävetoon. Molemmat onnistuneesti kyytiin. Jatkoimme eteenpäin ja saimme päivän viimeisen mittakalan, hauen, kyytiin. Saaliiksi siis 5 mitan täyttävää kuhaa ja 13 haukea.

Ei ollut oikeen kunnollista käsitystä että minkälaisella otilla kuhat olivat olleet ja puntaria kohti lähdimme tyytyväisinä mutta epävarmoina pärjäämisen suhteen. Hauille kertyi painoa reilut 21 kiloa ja ja kuhille reilut viisi kiloa. Sijoitus oli 6. Tähän sijoitukseen oltiin hyvinkin tyytyväisiä!