Tuurin kyläkaupan Pohjanmaa cupin toinen osakilpailu kantaa nimeä Evijärvi- uistelu ja pikkuisen väsyneempikin kaveri tajuaa, että kyseinen uistelu kirmaillaan Evijärvi nimisellä lutakolla😁 Evijärvi tunnetaan todella kovasta hauki kannastaan, uimataitoisista kalastuksen valvojista sekä karttaan merkkaamattomista kiven lohkareistaan. Niin kuin aikaisemminkin olen todennut että evijärven pohjassa on perämoottoriperäistä rautaa niinkuin raatteen tiellä, mutta ilmeisesti myös niin paljon peräöljyä että monikansalliset öljy-yhtiöt ovat tehneet alueelle öljynporaus valtauksia... Uskokoon ken haluaa, mutta tämä tarina on tosi😜 Puskajunkkarit ( Tero, Allu ja Pasi ) hinasivat luunsa Sillankorvan veneluiskalle jo hyvissä ajoin perjantai aamusta ja tarkoituksenamme oli katsastaa möllien syöntihalukkuus ennen siirtymistä paikallisen Leirintäalueen palveluiden piiriin. Olimme päättäneet ettemme tänäkään vuonna vedä niin sanottuja "omia" paikkojamme tyhjäksi harjoituksissa ja näin ollen keskityimme ensin ahvenen ( kerroin 5 ) purun selvittämiseen ja sen jälkeen kävisimme vielä kopaisemassa muutaman isomman ryötteikön minareilla ihan vaan kokeilumielessä. Lähdimme vetämään tieto ahven paikkoja, mutta hiljaista oli kerta kaikkiaan. Huhupuheiden perusteella ahven oli kyllä syönyt alkuviikosta hyvin, mutta eipäs syönyt enää. Löysimme ainoastaan yhden alueen, mistä saimme läpivedolla kolme mitallista raitapaitaa. Hauki sen sijaan oli hyvinkin aktiivisella purulla ja varsinkin ryötteessä kaloja muli vähän joka puolella, mutta kun haukien kiinni pysymisprosentti kun oli noin 20% niin oli hirveän vaikea arvioida kalojen kokoluokkaa. Evijärvellä haukien kisamitta on aika kova ( 60cm ), joten mittakalojen löytäminen ei olekaan ihan helpoin pieti. Pystyimme kuin pystyimmekin pysymään poissa omilta täpeiltämme ja suuntasimmekin tapojemme vastaisesti jo klo 16 mökillemme vähän rentoutumaan💤 Parin tunnin kauneusunien jälkeen kävimme vielä uistelemassa pienen lenkin lähimaastossa ja yhdessä Kutumiesten kanssa pidimme pienen taktiikkapalaverin seuraavanpäivän kilpailuun liittyen. Itse valitsimme taktiikaksi ensin vetää sekavetoa ahventa ja haukea ja jos aloituspaikka kosahtaisi jatkaisimme puhtaalla hauen vedolla. Päätimme myös, että minarit jätettäisiin autoon suosiolla ai miksikö, no en kyllä tuota itsekään tiennyt😌 Ilta siinä sitten menikin edellä mainittujen Kutumiesten kanssa rennoissa merkeissä aika nopeasti ja saimme nauttia pitkistä yöunista kera sadantuhannen kusiaisen, jotka olivat ilmeisesti tehneet mökkivarauksen ennen meitä...
 |
| onneksi on transportteri |
 |
| tyyntäkin on |
 |
| punttia ja minaria, toimii |
 |
| ah niin rentouttavaa |
 |
| eka mitta |
 |
| toka mitta |
 |
| kolmas mitta |
 |
| lisää mittoja |
 |
| kutu |
 |
| maastoa löytyy |
 |
| terveisiä vaimolle, olisin ennemmin kotona😂 |
|
Kisa-aamu valkeni suhteellisen tyynenä ja tämähän luonnollisesti ei ainakaan hauen aktiivisuutta lisää. Kongin kajahdettua suuntasimme Kokkolahden suulle ja luonnollisesti ajattelimme että nythän se ahvenen kilohinta alkaa halpenemaan. Ei se kyllä alkanut ja reilun tunnin jälkeen kun igloo huusi tyhjyyttään oli suunnitelma kakkosen vuoro. Tässä vaiheessa kaivoin salakuljettamani minari pakin poikien ihmeteltäväksi ja totesin että ryötteeseen mars. Luukutimme pitkän siirtymän eräälle luottoalueelle ja eikun puskaan. Ahola ja Kutu olivatkin jo olleet paikassa noin puolitoista tuntia ja heti kun päästimme puskaan plätkäytti kutoseen raippaan kolmosen mölli kiinni. Pyörimme alueella sitkeästi ja kalaa oli kertynyt alueelle hurjasti. Toinen toistaan isompia haukia kävi iskemässä minareihin, mutta lähes kaikki möykärit pääsivät ennen haavia irti. Hermot riekaleina jatkoimme pyörimistä ja aina silloin tällöin joku mittakala saatiin myös haaviin saakka. Menoa jatkui kisan loppuun saakka ja karkuutusprosentti oli ihan hirvittävä. Saimme iglooseen asti viitisentoista mittaa ja tuo määrä tuntui kyllä tosi vähäiseltä suhteutettuna siihen paljonko olisi ollut mahdollisuus saada konttiin. Puntarijono oli pitkä ja tiedossa oli että kala oli ollut kovalla purulla. Olimme varma että oma säkkimme ei riittäisi mihinkään, mutta kuitenkin pitkän odottamisen jälkeen saimme tietää olevamme sijalla 9. Kävin hakemassa ensimmäisen leiman OPM-passiin mutta silti homma jäi pikkuisen harmittamaan. Tälläistä tämä vetouistelu on, joskus kalat pysyy kiinni ja joskus taas ei. Tänään oli se ei päivä. No, eihän tässä auta muu kuin jatkaa hommia, seuraava kisa onkin jo viikon päästä Lappajärvellä. Näihin kuviin ja tunnelmiin
 |
| alkusiirtymä |
 |
| onneksi Team Sillanpää hoitaa noi sponssipönöt:-) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti