Pohjanmaan puskajunkkarien kilpauistelublogi: Veikon kone uistelu 19.6.2016 + treenit

Motonet Pohjanmaa cupin kolmas osakilpailu kantaa nimeä Veikon kone-uistelu ja kilpailupaikkana toimii meteroiitti kraateri nimeltään Lappajärvi. Nasautimme Allun kanssa pari päivää treeniä, eli torstain ja perjantain Teron hitsatessa luokkia työpaikallaan. Olimme liikkeellä ensimmäistä kertaa Hannun Dorarolla ja täytyy myöntää että lähes koko torstai meni "Dooriksen" eri härpäkkeiden, teknisten laitteiden ja ajo-ominaisuuksien kanssa opetellessa, mutta niin kuin aina uusien neitien kanssa, kun vauhtiin pääsee niin se on sitten menoa:-) Hieno vene kertakaikkiaan. Torstaina kala oli jonkinlaisella syönnillä ja löysimme muutaman potentiaalisen paikan kisaa silmällä pitäen, mutta perjantaina kun sade taukosi syönti tyssäsi täysin ja treenistä muodostui lähinnä kruisailureissu. Laadimme kisataktiikamme torstain perusteella ja mielessämme pyöri toki se tosiasia, että kun Mette Mannonen on lupaillut pyöriviä tuulensuuntia ja ukkosenkin julinää treenin ja kisapäivän väliselle ajanjaksolle niin kisassa kalat saattaisivat olla jo uineet paremmille apajille tai tulleet koukutetuksi. Teron sanoin, se on tuurissaan:-)

Karvalan ramppi

Dooriksen ensikosketus Lappamereen

Rapeeta selkähaukea

Insinöörin vinkki vesien poistamiseen, toimii:-)

Nätti

Vavan kärki tulossa veneeseen

Ei ihan kerroinkala

Treenin ainoa mittakuha

Kisapäiväksi lupailtiin tuulistä säätä, eli pääsisimme testaamaan Doraron ominaisuuksia oikein toden teolla. Myös veneen omistaja Hannu lähti avuksemme ja tekniseksi tukihenkilöksemme, koska entisenä Nokian insinöörinä kaveri osaa taikoa vaikka kalapihdeistä toimivan kaikuluotaimen:-) Suuntasimme kipparikokouksen jälkeen kokan kohti vasta-aallokkoa ja tavoitimme ensimmäisen "täppimme" reilun kahdenkymmenen minuutin luukutuksen jälkeen. Kisan alku oli toiveita herättävä, koska puolen tunnin jälkeen igloossamme sätkyteli kaksi mitta haukea ja yksi nippa nappa kuha. Sitten taas tapahtui se tällä kaudella tutuksi tullut totaalinen kalojen kadottaminen ja päätimme vaihtaa maisemaa. Kakkostäpistä saimme yhden mittahauen ja kolmostäpistä lähinnä kärnäiittiä, aika kului ja olimme taas totaalisen hukassa. Toki muillakin oli vaikeaa Harjun äireen poikaa lukuunottamatta, Toni oli taas liekeissä ja huhujen perusteella kalaa oli igloo täynnä jo kisan puolivälissä. Itse teimme paniikkisiirron viimevuotiselle pottipaikalle, pottia ei tänä vuonna paikka tarjonnut ja valuimme kisan loppua kohden epätoivoisena kohti karia, jossa eräs nimeltä mainitsematon Puron Mikko on kuluttanut bensaa ja haavitsenut möllihaukia vuosien varrelta enemmän kuin kaikki muut karilla pyörineet yhteensä:-) Saavutimme viimeisen oljen korren noin tunti ennen kisan loppua ja sitten nasahti langalta JA KOVAA. Tero vapaan ja väsytys alkoi, kala otti heti noin 50m syöksyn ja painui pohjaan. Kala junnasi ja taas mentiin. Pikku hiljaa kala kuitenkin tuli lähemmäksi ja sitten se pintautui. Kyseinen yksilö oli noin 5-6kg lohi, tässä vaiheessa Tero alkoi tärisemään kuin vuoden rännin pämpännyt Minnesota asiakas ja sitten kala irti. Harvoin Teroa näkee tuossa mielentilassa kuin nyt :-) Kaiken hässäkän keskellä toinenkin vapa oli ihan mutkalla ja pienen pumppauksen jälkeen pintaan nousi noin kasin kerroin hauki ja tämä mötky oli pienemmässä hauessa kiinni ja haavin päällä kala päästi irti lintasta ja sekin karkasi. Keräsimme vehkeet ylös ja lähdimme kotiin kesken kisan. Totesimme yhteen ääneen että nyt on Ahti meidän hylännyt, ei ole helppoa. Emme kuitenkaan olleet viimeisiä reilun viiden kilon haukisäkillä vaan viidenneksi viimeisiä. Ai kukako harjasi potin, no Harjun äireen poika. Näihin kuviin ja tunnelmiin...

-Kippari, Huhtala